Kohti uusia haasteita

Pasi ja Hertta painii. Hertta on ilmeisesti päättänyt antaa Pasille luovutus voiton. Helppoahan se on jyrätä pikkusiskon yli.


Hertta kyllä aivan varmasti jossain vaiheessa antaa takaisin..

Pilkku ja Pasi on lähtenyt tutkimus matkalle olohuoneeseen, taitaa olla aika jännä reissu kaksikolla edessä...

Tähän saakka kun ei aikaisemmin olla päästy kun sylist katselemaan...

Varovasti Pilkku tarkkailee maastoa, eihän sitä koskaan tiedä mitä täällä suuressa maailmassa eteen tulee...

...ja tuo näyttää kyllä hyvin erilaiselta kuin tämä kohta jossa nyt tukevasti neljällä tassulla seistään....

Pasin mielestä ihmiset ovat sitten mukavia... kummasti se poika aina löytää tiensä mahdollisen sylin luo...

Rohkeasti kaksikko jatkaa tutkimusmatkaansa...

Pasi reippaasti häntä pystyssä edellä, suuntaa näyttämässä...

Pilkku vähän malttaa tarkkailla myös ympäristöä, ettei tuo Pasi nyt ihan mihin tahansa malttamattomuuttaan ole menossa

Jaha..ja matka päätyi takaisin matolle..

Pilkku on päättänyt istua siihen.. ei liukkaalle lattialle kannata lähteä liian uhkarohkeasti reissaamaan...

Pasi nyt ei taida olla ihan samaa mieltä.......

...jos aikoo tulla isona oikeaksi collieksi on Pasin mielestä jo pienenä rohkaistava luontonsa....

..reippaasti eteenpäin...

heh, heh....matkailu kannatti..mitäs tuolla sohvan alla onkaan....

olisi jäänyt sekin löytämättä jos olisi vaan matolla ihmetellyt....

saiskohan ton tuolta pois....

Mutta kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämän iltainen matkailu läpi olohuoneen.

Kyllä se on pienten collie lasten aika mennä sulattelemaan näkemäänsä ja kokelmaansa takisin pentulaatikkoon.

Tutkitaan lankakerää myöhemmin...

Hei.... en haluu olla täällä.. mun lankakerä jäi sohvan alle... Mä kyllä karkaan täält laatikosta...nukkukoot sitte vaikka muut ...meen yksin..........

Vaavit 3 viikkoa

Nopeasti on kolme viikkoa mennyt, hyvin näkyy jo tämän ikäisissä luonne eroja. Kaikki pennelit ovat herttaisia, mutta aina sieltä ne omat suosikit löytyy.

Pentujen houkutteleminen kuvattavaksi olemiseen vaikeutuu joka kerta :) Tyypit ovat niin liikkuvaisia tai sitten muuten vaan kuvaamisen suhteen ei yhteistyö kykyisiä :) kaikkea pitäisi kerkeä tutkimaan ja sitten muka pitää olla edes hetki aloillaan että joku saa räpsiä kuvia..


Vinku, on utelias ja leikkisä poika, joka mielellään haastaa sisaruksiaan leikkiin vaikka toiset haluaisi nukkua.
Reipas ja tomera coliepojan alku, rohkeasti tutkii pentulaatikon ulkopuolista ympäristöäkin.
Ruoka kelpaa pojalle hyvin ja ääniskaala on aikamoinen :)



Pilkku on tytöistä se isompi ja luonteeltaan enemmän rämäpää..

Päättäväinen neiti ei jää isompien veljiensä varjoon, ei missään asiassa.. todellinen tättähäärä :)
















Ruoka on hyvä houkutin myös Pilkulle, vaikka ei olekkaan niin kiinnostava kun uusi ympäristö kaikkine erilaisine hajuineen.

Pasi on kaikista eniten leimautunut tällä hetkellä ihmiseen, pentuhuoneen oven kun avaa on Pasin pää ensimmäisenä ylhäällä katsomassa kuka tulee.

Kovalla vauhdilla poika sitten onkin jo laatikon reunalla vaatimassa syliin.

Pasista löytyy myös innokkuutta leikkiä ihmisen kanssa, jota toiset pennut enemmänkin vielä opettelee.

Pentusisarusten kanssa leikki on myös mukavaa, etenkin Vinku on hyvä kaveri haastettavaksi leikkiin.

Tosin silloin vähän menee hermo kun Vinku tulee kesken unien herättämään ja kiusaamaan..

Tarmokas ja erittäin rohkea pikkucollie..




Hertta on sitten pentueen Prinsessa... täytyy sanoa että neiti on tietyissä piirteissä aivan ilmetty emänsä :)

Ilmeestä näkee jos tämä tyttö loukkaantuu... omaa tahtoa löytyy ja paljon.

Hertan motto taitaa ollakkin - Ei oo pakko jos ei haluu!!

Hertta on pennuista kaikkein pienin kooltaan, ei ehkä niin kovasti välitä aina olla samassa kasassa muiden pentujen kanssa, aika paljon on enemmän itsekseen.

Sitten kun Hertta haluaa seuraa niin se sitä myös ottaa..

Pienestä koostaan huolimatta ruoka on Hertalle aika hyvä houkutin jo nyt vaikka vasta ollaan maistelun asteelle päästy.. saa nähdä kuinka kauan tyttö on se pienin...

Hertta on kaunis tyttö ja tällä hetkellä turkikkain pennuista....

Saa nähdä mihin tästä itsetietoisesta Prinsessasta vielä on.....

Pentujen arkea

Pentujen touhua ei varmaan koskaan kyllästy katselemaan, eikä sitä mieletöntä kehitys vauhtia lakkaa ihmettelemästä. Samalla tietysti kamera räpsii kuvia, valinnan vaikeus tulee kuvien suhteen eteen, kun pitäisi päättää mitä kuvia laittaa julkaisuun.

Naperot on kovasti opetellut leikkimään ja on hiukan jo opittu "murisemaankin" kovasti tahtoa on vaan ei vielä ihan taitoa...

Tomerasti Vinku näyttää istumisen mallia..

Huh....olipas se rankkaa.. täytyy välillä huilia...

Taisi olla niin raskasta hommaa istuminen, että Vinku aikoo käydä nukkumaan.....kuka sitä yksin jaksaa kaikkia taitoja esitellä....

Tassu kaulakkain nukutaan.....

Pojat kokeilee voiko suuta käyttää muuhunkin kuin syömiseen.....

Jaaha...mitä ihmettä tämä neito mahtaa leikkiä.....viidakkovekaraako..?

Ja pojat mamman kimpussa....




suunnitteilla hyökätä jostain suunnasta... jos vaan tassut pitää..

Pennut 2 viikkoa

Vinku kovasti yrittää silmien raosta katsella maailmaa.

Pilkku-neiti ei paikallaan suostunut taas pysymään hetkeäkään. Mikäpä se on menessä kun eteenkin jo näkee.

Pasilla matka aikeet sohvan käsinojan yli katsomaan mitä sieltä olisi löytynyt. Alakuvassa tuumailu tauko

Pikku Hertta on rauhallisin kaikista, ainakin vielä. Rauhallisesti vaan eteenpäin.

Taaperot täyttivät eilen kaksiviikkoa ja kehitys on ollut aika hurjaa, kohta ei enää pentulaatikko riitä kun täytyy päästä tutkimusmatkalle.

Krisukin ottaa jo preikkiä pentulaatikolta aika paljon, taitaa olla huone vähän turhan lämmin sen mieleen.

Nopsaan se kyllä on huoneen ovelle menossa jos kuuluu pentujen ininää. Maito on riittänyt hyvin ja sen kyllä on huomannut penneleitten kasvussakin.

Jack on käynyt huoneen ovella pariin otteeseen ihmettelemässä etteikö niitä jo pääse tarkemmin tutkimaan, ovat ne niin oudon oloisia ja hajuisia, Krisua ei häiritse ollenkaan vaikka Jack ovella välillä kuikuileekin.

Lumitarpomista

Käytiin poikien kanssa tarpomassa metsässä, pellolla ja jäällä.

Oli kaunis päivä tiedossa niin päätin ottaa kameran mukaan lenkille.

Olisin lähtenyt vähän myöhemmin, jotta aurinko olisi ollut kauniimpi, mutta

pojat ilmaisivat asian ihan selvästi, että haluavat jo ulos...

Pientä vihjailua, tuijottelua, vierelle tulemista ja tassun syliin nostamista :)

Hetken vielä olin ja käytin kuitenkin Krisun ensin ulkona.

Pojat katsoivat hölmistyneinä, että nyt se jättää meidät ja vie vain Krisun ulos..

Sitten lähdettiin. Ensimmäinen kuva tulikin napsastua kallioilla,

kun siinä oli jotenkin niin kaunista.

Meillä onkin taitavat pojat poseeraamaan :)

Lähdettiin tarpomaan polkua pitkin. Bono välillä hypellen hangessa

ja Jack pysyen polulla ja joskus kävästen jokun jalanjäkiä tutkien, mutta

umpihankeenhan ei voi mennä jos valmista jälkeä ei ole. Kuka nyt niin tyhmä

on, että sinne menisi paitsi tuo Bono.

Pellolle päästyämme tuli hiihtäjiä kiitettävästi vastaan joten pojat saikin

olla hetkittäin kiinni. Tosin vähän ärsytti, kun kävelit polkua pitkin niin

hiihtäjät tuli sitä samaa polkua ja vieressä meni epävirallinen huonokuntoinen

latu ja odottivat minun hyppäävän hankeen koirien kanssa, jotta pääsisivät ohi

polkua pitkin.

Kun pääsimme jäälle niin tuuli oli aivan tajuttoman kylmä. Otin pojista muutaman

kuvan ja sitten sormet jo jäätyikin. Poseerauskuvahan piti saada, tosin tuuli teki

niistä kuvista vähän vähemmän poseeraukset :)

Jack innostui leikkimään puulla ja pitihän se puu tappaa.. Kun puu jätettiin

rauhaan niin päätin, että jäältä lähdetään takaisin pellolle ja sieltä metsään.

Jack ja iiiso puu

Kun menimme metsään niin tajusin, että nyt on ongelma nimittäin tuo

aivan järjettömän kokoinen mäki. Lääh, kun sen pääsi ylös niin väsytti kyllä.

Koiratkaan ei enään juosseet edellä vaan sivulla ja takana. Kyllä se lumessa

huonolla polullatarpominen veroittaa.

Sitten tuli se hetki mitä olisin odottanut vielä ennen lähtöä. Kaunis aurinko.

Istuttiin poikien kanssa hangella ja ihailtiin. Ei ollut yhtään kylmäkään enään,

ei tuullu ja aurinko lämmitti. Kuuma kaakao puuttui vain tuosta hetkestä.

Kun oltiin siinä istuttu, maattu ja metittymaailman ihanuudet niin otin ne

kaipaamani aurinko poseeraus kuvat.

Lisää kuvia reissusta täällä (linkki täällä sanassa)

~Paula & pojat~

Pennut 1 viikko

Starwicket "Pilkku", alemmassa kuvassa Pilkku oikein koittaa kovasti poseerata :) Pilkku on ensimmäinen tyttö, paino on syntymästä tuplaantunut, niinkuin kaikilla muillakin pennuilla. Nyt huikeat 400g

Snowspeeder "Vinku" / "Anssi" rakkaalla vikisijällä alkaa olla nimityksiä enemmän kuin jaksaa muistaa.

Alemmassa kuvassa poseerataan vähän sivuprofiilia, ihme ja kumma että hemmo jaksoi olla edes hetken paikallaan. Tällä pojalla painoa nyt 500g

Skyfortuna "Hertta" Syötävän suloinen kaunotar, tällä hetkellä rauhallisin ehkä kokopentueesta. Alakuvassa nassun kuvaaminenkaan ei tuottanut tämän neidin kanssa ongelmaa, mahtaisiko hän olla synnynnäinen esiintyjä...aika näyttää. Tyttösellä painoa tällä hetkellä sama 400g kuin sisarellaan.

Sandtrooper "Pasi" jätkä jäntevä kovasti treenataan etupunnerruksia, niinkuin alemmasta kuvasta näkyy :) Ei mitenkään rauhallinen kaveri...liikkeessa täytyy olla, unohtamatta pieniä lepohetkiä ja maitobaarilla käyntiä.

Paino nousee samaan tapaan kuin veljellään nyt 500g

Löhöilyä.....Ulkoilua

7.2

Jackin kanssa vietetty ekstra aikaa, kävelty metsässä ja nautittu kauniista aurinkoisesta ilmasta, on ollut todella keväisen oloista.
Iltapäivällä Jackille oli luvassa paljon rapsuttelua ja takkujen selvittelyä, se ei tosin ollut kovasti Jackin mieleen, jostain syystä Jack haluaa pitää takkunsa ihan ominaan :)

Jack käy monta kertaa päivässä kuulostelemassa pentu huoneen oven takana "outoja ääniä" pää kääntyilee puolelta toiselle, kun isukki ihmettelee- mikä siellä huoneessa oikein on.
Mielenkiintoista sitten nähdä miten Jack reagoi pikkuisiin kunhan pääsee niihin tutustumaan, mahtaa siinä poika olla ihmeissään...

Nyt poika nautiskelee omalla pihalla herkullisesta luusta, kerrankin saa syödä ja kalvaa sitä rauhassa, ei ole Krisu siinä viemässä sitä itselleen, sille tytölle kun ei riitä oma luu vaan pitää viedä kaikkien muidenkin vaikka ei niitä samalla kertaa voi edes syödä, kunhan hautoo jaloissaan ja murahtelee muut kauemmaksi.

Pentusille nimiä

5.2.2011

Tänään ollaan yritetty keksiä penneleille nimiä, oli se taas vaikeaa kun ehdotuksia oli niin paljon, ja kuitenkin halusi ottaa jokaisen oman mieli nimen käyttöön.

No penneleiden nimet juontaa juurensa StarWars ohjelmasta, itse olen aivan hullaantunut Yodaan, se on niin herttaisen näköinen pieni vihreä olento :) No ei pennuissa kuitenkaan nyt ole Yodaa, en edes tiedä miksi..tai ehkä tiedän, se nimi on varattu sinne tulevaisuuteen, kunhan oikea aika on käsillä :)

Tyttöjen nimiä on kuitenkin vähän muokattu eivät ole aivan suoraan StarWars hahmoja, niistä kuitenkin koottuja.


Tyttö STARWICKET






Tyttö SKYFORTUNA






Poika SNOWSPEEDER









Poika SANDTROOPER




Kameraanhan ei kukaan voi vahingossa katsoa :) Kerkiää sitä sitten myöhemminkin poseeraamaan kunhan nyt ensin kerkiää kasvamaan isoksi.

Painot on pennuilla hyvin nousseet ja paljon ovat kasvaneet jo muutamassa päivässä.

Pennut syntyneet

Pennut syntyivät 2.2.2011
narttu 1 tri syntyi klo 22.35 paino: 200g

uros 1 tri syntyi klo 1.16 paino: 210g

uros2 tri syntyi klo 1.34 paino: 220g

narttu soopeli syntyi klo 2.25 paino: 175g

narttu 2 tri syntyi klo 2.35 paino: 200g

Kotona syntyi seitsemän pentua joista kaksi syntyi kuolleena.

Seitsemän pennun jälkeen poltteet heikkenivät ja hetken jo ajateltiin

ettei pentuja voi olla enempää. Tunnustelemalla tuntui kyllä siltä, että

joku siellä vielä on.

Soitettiin konsultaatio apua Merjalle (kennel kiiramanna) kiitoksia kovasti!

Kun poltteet vain heikkeni, niin lähdettiin eläinlääkäriin Viikkiin.
Krisu kuvattiin ja vielä 2 pentua oli syntymättä. Ikävä kyllä niitä ei voitu pelastaa.

Pikkuinen soopeli tyttö menehtyi seuraavana päivänä syntymästä. Pieni oli

niin heikko ettei edes itse yrittänyt imeä, vastikkeella ruokittiin, mutta

Krisu hylkäsi pennun ja työnsi sitä aina pentulaatikon perimmäiseen nurkkaan.

Pentue oli todella suuri ja pennut oli suhteellisen isokokoisia paitsi ainokainen
soopeli, ei ihme ettei Krisun voimat riittäneet.