Oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Hyvää joulua kaikille!

Oikein hyvää joulua kaikille..

Koirat onkin saaneet viettää vapaata vähän kaikesta,johtunee tosin joulukiireistä,

jotka nyt rauhoittuu :D

Koirat ovat saaneet kovasti kärsiä joulun ihanista

tuoksuista. On itketty ja vonguttu aidan takana,

kun ihana kalan ja kinkun tuoksu täyttää talon.

Katsottu vierestä, kun laitetaan jauheliha täytettä

piirakkaan ja Hulikin melkein jäänyt jalkoihin,

kun pitää olla tarkkana jos jotain tippuu :)

No joskus se piitkä odotus palkitaan. Nämä ihmeelliset ihmiset, kun ensin vääntävät ja tekevät iiison kasan erilaisia herkkuja, eivät muka jaksa syödä ja silloin se odotus palkitaan.. Voi sitä vauhtia kun kipot tyhjenee ;D Taisi koirillekki olla pienet paketit pukin kontissa, luita taisi paketeista löytyä.

Nyt sitten ensivuotta odottaen, Bonon kanssa aloitetaan agiliitely,

Tuhti menossa tammikuussa Lahden ryhmikseen, Hulille kovasti

näyttelytreeniä..

Colliekaverit toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa..

Outo pikku otus

Tuon pikkukaverin, siis Hulin sielunelämästä on kovin vaikea saada selvää. Toisaalta tuntuu olevan äärimmäisen rohkea, mutta sitten huomaakin että rohkeus karisee kun ei ole laumaa ympärillä :(

Oltiin eilen paulalla kyläilemässä ja siellä oli kyllä Hulin mielestä tosi pelottavaa, ei ollu muu porukka mukana ihan vaan yksin joutui olemaan, Bonohan siellä tietenkin on, mutta Bono ei tykkää Hulista ei nyt vihaakkaan vaan on välinpitämätön.

Sitten vielä joutui yksin odottamaan autossa kun ihmiset kävi kaupassa sehn oli sitten aivan hirveä kokemus pienelle koiralle.

Nyt alkaa sitten työnteko Hulin kanssa, paljon mennään ilman muuta porukkaa ja mitä erilaisempiin ja outoihin paikkoihin, kotonakin laitan isommat ulos ja Huli saa jäädä sisälle, toisinpäin en viitsi sitä tehdä , koska rakkaat ja vähemmän rakkaat naapurini eivöt taatusti halua kuunnella sitä konserttia minkä Hulin siellä yksin pitää.

Taas oli jompi kumpi isommista tehnyt tarpeet yöllä sisälle, laitan kyllä webbikameran päälle seuraaviksi öiksi että saan syyllisen kiinni...

Kiiramanna China Huan San

Lauman vahvistukseksi saapui pieni tiibetinspanieli poika Kiiramannan kennelistä.

Kutsumanimeltään ukkeli on Huli, ja Jirin muutaman vuoden haave.

Jännä kaveri kaiken kaikkiaan aikamoinen opettelu on itselläkin kun ei oikein noihin pieniin koiriin ole tottunut. Ihan ensimmäinen asia on se että pitää katsoa jalkoihin kun kävelee, muuten voi ukkeli jäädä alle.

Huli on nopea siirtymään paikasta A paikkaan B, joten se on hetkessä edessä tai vielä pahempi se on jalkojen takana.

Toinen asia oli se kuinka paljon antaa ruokaa, huomasin kyllä antavani aika reilusti liikaa, nyt sitten annosta pienennetty, ehkä se siitä löytyy oikea annos ennenkuin Huli on pyörivä lihapulla :)

Seisottaminen se vasta outoa onkin, ei millään meinaa itse oppia miten sen nyt tekisi vaikka tässä onkin jo harjoiteltu joka päivä ( toivottavasti ei kovin pahasti pieleen)

Reipas ja rohkea pikkutyyppi se on, ainoa oikeastaan mistä en pidä on haukkuherkkyys, kovin on innokas kaveri ilmoittamaan kaikki kuulemansa äänet eikä ihan hevillä suostu lopettamaan, no eiköhän ja toivon mukaan päästään asiasta yhteisymmärrykseen, siis Huli tajuaa ettei täällä hauku muut kuin emäntä.

Jack ja Krisu olivat ensin ihmeissään, että mikä tuo nyt on. Ensin parina päivänä jompi kumpi , ilmeisesti Krisu osoitti mieltään tekemällä yöllä tarpeet olohuoneen lattialle, mutta onneksi se loppui kahden kerran jälkeen

Muuten Krisu on osoittanut olevansa aika sopeutumaton uuteen tulokkaaseen, itse luulin että Krisu on onnesta sekaisin kun taloon tulee pieni koira, koska ulkona se on aivan hulluna pienten koirien perään ja leikkii niiden kanssa kovastikkin.

Mutta ilmeisesti se että omaan kotiin tulee uusi jäsen vaikkakin pieni niin sitä ei kovasti hyvällä katsota.

Eihän Krisu oikein hyväksynyt Jackiäkään, mutta luupäänä Jack ei antanut perikisi ja nyt jo yhteiselämä on sujunut mutkitta jo hyvän tovin.

Jackista Huli tykkää aivan valtavasti, vähän ehkä Jackin mielestä liikaakin, mutta ei sille voi mitään, kun se on pieni Jack yrittää sietää vaikka toinen roikkuu turkissa kiinni.

Nyt jatketaan opettelua ja eiköhän meitä sitten keväällä viimeistään näe tipsukehällä :)