Nyt on sitten reippailtu oikein urakalla, tehtiin kunnon metsälenkki pojan ja Krisun ja Jackin kanssa. Aivan ihanaa kun ei tarvitse ulos lähtiessä ajatella jäätyykö sinne.
Ensin ajateltiin kiertää pienenpi reissu kävelytien kautta metsään ja takaisin kehän vartta, mutta sitten se innostus iski oikein kunnolla
Ei siinä auttanut kun mennä polkuja pitkin niin kauan kun niitä oli ja sitten rämpiä umpihangessa polkujen loputtua. Oli meillä hauskaa.
Siitä tuli oikea Mount everestin valloitus reissu... tai jonkun kukkulan nyt kuitenkin :)
Joissakin kohdin hanki kantoi kivasti sitten taas hetken kuluttua saattoi hupsahtaa ihan kokonaan hankeen, koirilla oli hiukan helpompaa kun paino jakautuu kuitenkin neljälle tassulle ja ovat kevyempiä.
Hiukan harmitti kun ei tullut kameraa mukaan, joitain kuvia nappasin sitten kännykällä.
Uupunut tutkimusmatkailija huilii hetken uskollinen tutkija koira trj´kastaa sillävälin taskut oisko jäänyt namipaloja vielä.
Krisun mielestä on aivan hölmöä mennä omin luvin taskuille kun toinen lepää...tai sitten tässä on työn jako menossa.. Krisu vartioi ettei kukaan yllätä ja Jack tyhjentää taskut makupalojen osalta
Viittikkö väistyä.. et ole mikään sylikoira tai muutenkaa chiahuahua..
...matkaa päästiin jatkamaan hetken kuluttua.
Umpihankea oli vielä jonkin verran edessä ja sitten tulee jyrkkäreunainen oja eteen, vähän jännitti ojan ylitys,miten siitä päästäisiin.
En ole koko talven aikana tätä reittiä mennyt koska lunta on ollut niin vietävästi, enkä tiennyt yhtään mikä ojan tilanne on.
Joskus joutuu jonkin aikaa etsimään kunnollista ylityspaikkaa, reunat ovat kuitenkin aika jyrkät ja pajukasvustoa ojanreunoilla on kuitenkin tieheästi.
Alkoi jo itselläkin tuntua jaloissa, umpihangessa tarpominen on kivaa, mutta aika rankkaa jalkatreeniä. Alettiin olla jo ojan lähellä ja kuinka ollakkaan päästiin heti kohtaan mistä kannatti koittaa yli... Pojan kanssa päästiin ihan mukavasti, joskin hiukan töitä teetti toisella reunalla ylös tulo. Koirien osalla sitten olikin erijuttu. Ensin päättivät hauvat etteivät tule kumpikaan yli vaan jäävät toiselle puolelle vinkumaan..
Houkuttelemalla sitten aikansa saatiin Krisu ylittämään ojaa.. kivasti tuli kunnes jäi kunnes jäi jumiin hankeen.. ei auttanut kuin käydä avittamassa koira reppana ylös.. olen aivan varma että olisi päässyt itsekkin, jos ei poika olisi alkanut säälittelemään sitä.
Jack sitten jouduttiin todella hakemaan toiselta reunalta asti ojan yli.. no sille taisi olla aika outo kokemus kaikenkaikkiaan.
Rankan urakan jälkeen..
Siiten enään pieni matka kuljettavana ja ollaankin jo kukkulan huipulla..
..ja sitten kotiin
Aivan ihanat kodit löysivät meidän pienet collie lapsoset, luopumisen tuskaa lievittää se, että tietää pienten olevan turvallisissa ja hyvissä käsissä.
