Lauman vahvistukseksi saapui pieni tiibetinspanieli poika Kiiramannan kennelistä.
Kutsumanimeltään ukkeli on Huli, ja Jirin muutaman vuoden haave.
Jännä kaveri kaiken kaikkiaan aikamoinen opettelu on itselläkin kun ei oikein noihin pieniin koiriin ole tottunut. Ihan ensimmäinen asia on se että pitää katsoa jalkoihin kun kävelee, muuten voi ukkeli jäädä alle.
Huli on nopea siirtymään paikasta A paikkaan B, joten se on hetkessä edessä tai vielä pahempi se on jalkojen takana.
Toinen asia oli se kuinka paljon antaa ruokaa, huomasin kyllä antavani aika reilusti liikaa, nyt sitten annosta pienennetty, ehkä se siitä löytyy oikea annos ennenkuin Huli on pyörivä lihapulla :)
Seisottaminen se vasta outoa onkin, ei millään meinaa itse oppia miten sen nyt tekisi vaikka tässä onkin jo harjoiteltu joka päivä ( toivottavasti ei kovin pahasti pieleen)
Reipas ja rohkea pikkutyyppi se on, ainoa oikeastaan mistä en pidä on haukkuherkkyys, kovin on innokas kaveri ilmoittamaan kaikki kuulemansa äänet eikä ihan hevillä suostu lopettamaan, no eiköhän ja toivon mukaan päästään asiasta yhteisymmärrykseen, siis Huli tajuaa ettei täällä hauku muut kuin emäntä.
Jack ja Krisu olivat ensin ihmeissään, että mikä tuo nyt on. Ensin parina päivänä jompi kumpi , ilmeisesti Krisu osoitti mieltään tekemällä yöllä tarpeet olohuoneen lattialle, mutta onneksi se loppui kahden kerran jälkeen
Muuten Krisu on osoittanut olevansa aika sopeutumaton uuteen tulokkaaseen, itse luulin että Krisu on onnesta sekaisin kun taloon tulee pieni koira, koska ulkona se on aivan hulluna pienten koirien perään ja leikkii niiden kanssa kovastikkin.
Mutta ilmeisesti se että omaan kotiin tulee uusi jäsen vaikkakin pieni niin sitä ei kovasti hyvällä katsota.
Eihän Krisu oikein hyväksynyt Jackiäkään, mutta luupäänä Jack ei antanut perikisi ja nyt jo yhteiselämä on sujunut mutkitta jo hyvän tovin.
Jackista Huli tykkää aivan valtavasti, vähän ehkä Jackin mielestä liikaakin, mutta ei sille voi mitään, kun se on pieni Jack yrittää sietää vaikka toinen roikkuu turkissa kiinni.
Nyt jatketaan opettelua ja eiköhän meitä sitten keväällä viimeistään näe tipsukehällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti